Sivut

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Söin omenan! - ajatuksia ruokavalion laajentamisesta

On sairauksia, jotka vaativat ehdottoman tarkkaa ruokavaliohoitoa, josta ei saa lipsua milliäkään, esimerkkinä keliakia ja anafylaksian aihauttava allergia. Joissain tilanteissa ohjeiden tarkka noudattaminen todennäköisesti parantaa tulosta, kuten FODMAP-ruokavalion eliminaatiovaiheessa. Vegaani ei luonnollisesti halua syödä mitään eläinperäistä. Muitakin hyviä syitä tarkkoihin ruokavaliohin löytyy. Muutama rajoitus ei välttämättä hetkautakaan elämää kauheasti, mutta jos välttelylista on kilometrin pituinen tai muuten vain syö todella harvoja ruoka-aineita, tekisi todennäköisesti hyvää välillä yrittää laajentaa.

Kirjoitin uudenvuodenlupauksia/ toiveita sivuavassa postauksessani haluavani yrittää laajentaa ruokavaliotani. Oma ei, ei -listani ei ole mitenkään tolkuton ja kuitenkin aika joustava, mutta silti joskus tuntuu, että kaipaan vaihtelua. Varsinkin FODMAP-hiilarien kanssa myös kannattaa välillä testailla toleranssia. Tiukka eliminaatio ei ole tarkoitettu loppuelämän ruokavalioksi. Ylpeänä voin todeta, että muutaman viime viikon aikana olen oikeasti ostanut ja testannut tavallisuudesta poikkevia juttuja ja se on tehnyt minut välillä todella onnelliseksi.
Paprikaa, herneenversoja, bambua, vesikastanjaa ja kalaa paprikalla ja rosmariinilla maustettuna.

Joulu-jouluna ostin porkkanalaatikkoa, koska se on hyvää ja ihan ok ainesosiltaakin suolistolle/päälle. Muuten en syönyt kauhean jouluisesti. Paitsi että joo, testasin klementiinejä ja paljon kanelia puurossa, koska teki mieli. Ne lasketaan kategoriaan epäonnistuneet testit. Viimeisimmät pari kertaa, kun olen kokeillut syödä sitruksia enemmän kuin mausteena/ pieninä määrinä, ovat olleet katastrofeja. Sitrukset = jäätävä migreeni. Jostain ihmeen syystä päädyn vielä aina testaamaan näitä juttuja sellaisina kertoina, kun on pitänyt lentää takaisin Ahvenanmaalle. Sitrukset ja lentomatkat varsinkin välilaskuilla aiheuttavat jonkinasteista inhoa nykyään. Aina ei voi onnistua.

 Välipäivinä ja sen jälkeen olen päätynyt mieluummin testaamaan FODMAP-sietoani sekä muuta vaihtelua. Jouluun kuuluvista mauista minulla on kaksi rakkautta, jotka eivät ole erityisen suolistoystävällisiä: Red delicious -omenat ja punajuuri. Monta kertaa katsoin pitkään jouluomenia kaupassa, mutta jätin väliin. Siedän nimittäin huonosti sorbitolia. Lopulta kuitenkin päätin uskaltaa ja ostin sellaisen ison ja ihanan (ja joidenkin mielestä myrkyllisen näköisen). Koska en sentään ole itsetuhoinen, en syönyt sitä 300 gramman ihanutta kerralla, vaan siististi kaiversin siitä palasen neljänä päivänä peräkkäin. Tunsin itseni hiukan tyhmäksi, koska en ole niitä, jotka syövät naurettavan pieniä annoksia kerralla ja puolittelevat banaaneja (siis ei siinä mitään, jos joku haluaa näin tehdä, mutta minulle se istuu huonosti). Mutta se toimi! Sain nautti kiiltäväpintaisesta herkusta, joka onneksi oli mehukas ja rapea yksilö, osana ateriaa ilman kovin suuria vatsanväänteitä. Ihanaa <3. Yksi omena osiin jaettuna riitti ihan hyvin ja olin sen jälkeen tyytyväinen. Opetus: eliminaatiovaiheen jälkeen voi jopa niitä "punaisia" (high-FODMAP) elintarvikkeita kokeilla pieninä annoksina, kun vatsa on suunnilleen rauhallinen, eikä syö kovin paljon muita FODMAP-hiilareita samalla. Titenkin on yksilöllistä, mitä kukin kestää ja mihin regoi. Sipuli on itselläni varmaan jollain ikuisella no-no -listalla.

Jouluomenan lisäksi testasin myös ne punajuutet. En sentään uhkarohkeasti paljon fruktaaneja sisältävillä tuoreilla, vaan etikkapunajuurilla. Niistä löytyy itse asiassa jopa low-FODMAP annos, jos syö vain muutaman siivun (60 g). Edelleen on purkkia jäljellä ja nautiskelen välillä iltaisin muun ruoan sivussa muutaman siivun. Ah, nam. En voi sanoa, että suolistoni suoranaisesti tykkäisi edes tästä pienestä annoksesta, mutta sen kuitenkin sietää. Opetus: kannattaa hankkia Monash university low FODMAP-app, koska se on paras tapa pysyä kärryillä siitä, että joillakin muutoin high-FODMAP-ruoka-aineilla voi olla myös sellainen annoskoko, joka vielä on low tai prosessointi voi vaikuttaa (esim. etikkasäilyke vs. tuore). Toki hyvä lista muustakin lähteestä voi toimia, mutta tuskin on Monashin päivittyvän app:n veroinen. Minulla on omasta mielestä aika hyvä "koll på" ruoka-aineiden FODMAP-sisällöt muutenkin, mutta silti koen app:n auttavan. Siinä on myös loistavat kuvat eri ruoka-aineista, joten ei tarvitse olla virtuoosi englannissa hyötyäkseeni. Hinta on jotain 6-7 euron kertamaksu ja päivitykset saa ilmaiseksi. Onko tämä mainos? Ehkä, mutta mitään provikkaa en kyllä saa. Olen vain innostunut siitä, että IBS:n ruokavaliohoitoa kehitetään ja tutkitaan.

Mahdollisesti migreeniä tai suolisto-oireita provosoivien ruoka-aineiden lisäksi olen yrittänyt kokeilla myös todennäköisesti kaikin puolin soveltuvia ruokia. Koska harva meistä oikeasti käyttää läheskään kaikkea, mitä voisimme periaatteessa syödä ongelmitta. Suosittelen kaikille eri syistä ruokarajoitteisille välillä tutkimusmatkaa kaupassa ja rohkeaa kokeilua uusien ruokien kanssa. Kannattaa myös maistaa useamman kerran, vaikkei heti iskisi, jos jokin tuote vaikuttaa muuten hyvältä. Itse ostin purkin bambunversoja. Olen niitä joskus syönyt kiinalaisessa ruossa aiemmin, mutten kovin usein. Nyt syödessäni tykkäsin ekalla kerralla, että "blääh", mutta toisella aloin jo lämmetä. Bambujen lisäksi osti purkin vesikastanjoita, joita tiedän rakastavani. Huuhtelin ja sillä sai aika hyvin "purkin maun" pois. Olivat oikein hyviä, nam. Hevi-osastolla olen yrittänyt ostaa vähän muutakin kuin porkkanaa, paprikaa, kurkkua, tomaattia ja jäävuorisalaattia. Esimerkiksi olen vaihteluksi ostanut herneenversoja ja erilaisia salaatteja. Monesti mietin, että ne ovat kalliita, mutta sitten todennut, että ehkäpä minulla sentään ravitsemusterapeutin palkalla on niihin varaa kuitenkin. Kaikki on suhteellista ja ruokaan tykkään voivani panostaa. Vilja- ja pseudoviljaosastolta myönnän, että jumitun helposti kauraan, riisiin ja maissiin. Välillä ostan low-FODMAP-ruisleipää ja tattaricrakereitä. Quinoaa on kyllä kaapissa ja hirssistäkin tykkään, vaikkei sitä ole vähään aikaan tullut ostettua. Teffillä olen monesti leiponut silloin, kun vielä sellaista jaksoin. Tässäkin voisin vähän ryhdistäytyä.

Take home message: Muutamillakin ruoka-aineilla toki pärjää, jos ne on hyvin valittu, mutta elämänlaadun ja vaihtelun vuoksi voi olla hyvä haastaa itseään ja kokeilla uusia makuja. FODMAP-ruokavalion ei kannata olla sen tiukempi kuin mitä oirekontrolli vaatii ja lievästi allergistenkin kannattaa käyttää ruoka-aineita sietokyvyn rajoissa. Esimerkiksi lasten allergioissa ollaan siirrytty täydellisen välttämisen sijaan mieluummin siedättämiseen, jos suinkin mahdollista. Esimerkiksi pienen voimäärän käyttö ruokavaliossa voi edistää toleranssin kehittymistä maitoallergisella lapsella, jos hän sen sietää. En tietenkään tarkoita, etteikö ihmisten erityisruokavaliota pitäisi ottaa todesta ja kunnioittaa. Toki pitää ja varsinkin ymmärtää, että kylässä/työmatkalla/töissä/ulkona syödessä ei ehkä haluta ottaa riskiä oireilusta, vaan mieluummin pelata varman päälle, jotta kaikilla on mukavaa ja hyvä olla. Voimakasta oireilua ei myöskään tarvitse siedättämisen tai "normaaliuden" nimissä sietää, vaan tilanteen mukaan voidaan räätälöidä tiukkojakin erityisruokavaliota.

6 kommenttia:

  1. Onnittelut omenasta ja punajuuresta! Itse tein ihmiskokeita linsseillä huonoin tuoloksin ja punajuuri on yhä haaveissa. Mutta laajentaa alan heti kun gstroskopian tulokset saapuvat. Eniten kaipaan kanelia ja kardemummaa, mutta sekin, että voisi joskus maistella ruusukaalia olisi niin ihanaa! Mutta päivä, kiputuntemus ja ruoka-aine kerrallaan. ;) Mukavaa alkuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, harmi ettei linssit sopineet :-(. Kokeilitko siis itse keitetyillä? Vihreät purkkilinssithän pitäisi olla ok kohtuuannoksena. Nogasin saattaa auttaa sietämään palkokasveja paremmin.

      Ruusukaalista on pakko sanoa, että kuuluu ruokiin, joita en todellakana kaipaa. Kaikesta ei voi tykätä, vaikka kuinka olisi "terveysterroristi" ;-). FODMAP-mielessä 2 ruusukaalia pitäisi vielä olla low-annos. Mutta tietysti, jos et ylipäänsä siedä kaaleja, kannattaa olla varovainen.

      Kurjaa myös tuo herkkyytesi mausteille. Nehän on aivan mielettömän ihania! Mun suolisto kestää kyllä mausteita, mutta kanelista saan ainakin välillä päänsärkyä. Joskus on myös ollut sellainen fiilis, että kaneli on vähän liiankin tehokasta alentamaan verensokeria, vaikka sen hyödyllisyydestä diabeetikoille kiistelläänkin.

      Oikein hyvää talvista viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Linssejä tosiaan testasin tölkkiversiona, mutta eivät sopineet sellaisenaan. Muun ruoan seassa (vuoassa/ padassa) menee muutama rkl. Nogasinia kyllä testaan, mutta suhtaudun siihen vähän samalla tavalla kuin laktaasientsyymiin, eli miksi käyttää jos voi välttää. ;) Kaaleille olen jo heittänyt hyvästit, mutta parsakaalin on sitten taas kummallinen, että sitä vois yödä pussinkin, tosin melkein muhjuksi keitettynä. Mausteista kaipaan niitä joulumausteita ja sipulia, mutta nyt on makuaisti jo hyvin tottunut suolaan, pippuriin ja kuivattuihin yrtteihin. Tilliä rakastan! Mielenkiintoinen muuten tuo kanelifakta! Kiitos! Talvisia myrskytuulia sinne!

    VastaaPoista
  3. Hei! Edelleen jauhan fodmap asiaa. Miten on riisimurojen laita? Luin Leena Putkosen kirjasta, että ei suositella kuin pientä määrää 1,25 dl kerrallaan, samaten riisimaito on kiellettyjen listalla. Mutta riisikakut ja riisi muissa muodoissaan on sallittua. Mistä tämä johtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, FODMAP-pitoisuudet muuttuvat helposti elintarvikkeita prosessoidessa. Siten samasta raaka-aineesta voi saada sekä high- että low-FODMAP tuotteita.Riisi riisinä on Monashin mukaan low (sekä täysjyvä että kuorittu) ainakin normaaleina annoksina. Riisimaito on low 2 dl annoksena, mutta high yli 2,5 dl annoksena (testattu uudelleen Leenan kirjan ilmestymisen jälkeen). Riisikakut on ok 4 kpl asti. Riisimuroja löytyi app:sta erilaisia, mutta varmaan ihan pätevä tuo Leenan kirjan antama annoskoko. Riisituotteissa on Monashin rajat ylittävä määrä frukto-oligosakkerideja suurempina määrinä (esim. paljon riisimaitoa tai koko paketti riisikakkuja tms.). Mutta kannattaa muistaa, että low-FODMAP-raja menee jossain 0,2 g kohdalla. Esim. rukiissa on reilusti enemmän FODMAP-hiilareita joka tapauksessa kuin esim. kaurassa tai riisissä, vaikka menisivät yli siitä low-rajasta. Testaamalla löytyy oma sietokyky (rasittavaa, tiedän). Mä voin ainakin syödä nykyään aika reippaasti kauraa ja riisikakkujakin ilman, että kokisin sen erityisen ongelmalliseksi. Oikeastaan riisi ei ole mun mielestä ollut mikään ongelma missään muodossa ikinä. Mutta tietysti jollekulle voi olla. Liikaa ei kannata jumittua määriin tai käy/ei käy -listoihin, vaikka tiukkuutta periaatteessa eliminaatiovaiheessa suositellaankin. Mun prosessi ei ainakaan mennyt pilalle siitä, etten laskenut jokaista mantelia, söin surutta riisikakkuja, käytin leivonnassa osaksi kookos-/mantelijauhoa ja tuli syötyä batattiakin, kun en alkuun ollut niin perillä jokaikisen tuotteen statuksesta (ei varmaan edes kaikki ollut mitattu silloin).

      Poista
  4. Kiitos taas! Taidan jättää riisimurot muille ja syödä jotakin, joka oikeasti vie nälän. Kauraa pydtyn surutta sumään ja riisikakkujakin kohtuudella. Kpdka diagnoosi on tuore ja oireet ikäviä, pysyttelen pilkunviilauksessa. Yksi ongelma riisimuroissa on myös niiden sisältämä ohramallas. Perus muroissa on poikkeuksetta ohraa ja ainoastaan gluteenittomassa vaihtoehdossa on riisi, suola ja sokeri raaka-aineina. Mutta todella tarkasti rajat on mitattu, kun puolen desin ero tekee tuotteesta high-fodmapin!

    VastaaPoista