Sivut

lauantai 12. tammikuuta 2019

Ravitsemusterapeutti testaa taas

Aika monta ruokien testailupostausta on tullut kirjoitettua blogihistorian aikana. Koska edelleen tykkään kokeilla uusia juttuja, niin tässäpä katsaus viime syksynä ja nyt alkutalvesta kokeilemiini tuotteisiin jaoteltuina suosikkeihin ja ei niin suuriin hitteihin. Kuulen myös mielellänin teidän kokeiluista sekä mielipiteitä, jos olette testailleet samoja juttuja kuin minä. Makuasiaoistahan ei pidä kiistellä, mutta sivistyneesti voi keskustella ;-D. Uudet ideat ovat myös aina tervetulleita. Mutta mennäänpä asiaan eli tuotearvosteluihin:

"Hittituotteet"

Yogi tea classic
Ehkä olen maistanut tätä joskus aiemminkin - en ole varma - mutta vaikka olisinkin, niin tämä ansaitsee silti erityismaininnan, koska....harvoin mikään tee on näin täydellistä. Aivan vastustamaton vahvan mausteinen coctail kanelia, kardemummaa, inkivääriä, neilikkaa, mustapippuria ja kaneliöljyä. Mä ainakin haluan, että teessä on kunnolla makua ja tässä sitä todellakin on. Erityisplussa siitä, ettei tähän ole tungettu sitä iänikuista lakritsinjuurta, jota on melkein kaikissa muissa hyviltä kuulostavista mausteisissa teelaaduissa. Lakritsinjuuri on minusta usein öklöllä tavalla makeaa ja toiseksi se nostaa verenpainetta, jos on siihen taipumusta. Mulla on. Joskus sain jopa aikaiseksi lievän hypokalemian (labroissa, ei siis niin, että olisin sitä mitenkään tuntenut) syömällä reippaasti lakritsia (en ainakaan keksinyt mitään muuta syytä sille silloin). Siksi en periaatteesta halua litkiä litroittain teetä, jossa on lakritsinjuurta. Ja kuppitolkulla tätä tosiaan kului, kun onnistuin saamaan flunssan ennen joulua ja toisen heti perään joulun jälkeen. Huomaan flunssaisena, että hinku juoda kahvia poistuu kokonaan ja sen sijaan haluan nimenomaan teetä - mitä mausteisempaa, sen ihanampaa. Mutta voi tätä juoda ihan muutenkin talvipäivän lämmikkeenä. Olen niin koukussa!

 Kikhernepasta
Kikhernepastaa ja paistettua quornia + kesäkurpisaa :-P.
Olen aina välillä hipelöinyt papupastoja kaupassa, mutten kuitenkaan ostanut, koska ne ovat aika kalliita ja potentiaalisesti ei niin vatsaystävällisiä. Aikoinaan maistoin vihreää linssipastaa (siitäkin taitaa olla tuotearvostelu vanhemmissa blogautuksissa), joka ei todellakaan ollut mikään suuri makuelämys. Nyt kun olen aloittanut projektini yrittää totuttaa suolisto säännöllisempään palkokasvien käyttöön ja kuultuani kikhernepastasta posiviisia kommentteja, päätin antaa sille mahdollisuuden. Testiin pääsi Palmuston tagliatellea muistuttava versio. Todella ihana pehmeä maku, jota ei tee mieli peittää esimerkiksi ketsupin alle. Monashin mukaan kikhernepastojen pitäisi myös olla suhteellisen low FODMAP pieninä annoksina (en löytänyt appistani tarkkaa määrää, vaikka yritin etsiä). Saattaa siis olla, että nämä toimivat myös herkkävatsaisemmille. Nogasinia voi myös tietysti ottaa avuksi, jos haluaa laajentaa ruokarepertuaariaan palkokasvien maailmaan, mutta oma sietokyky arveluttaa. Itse söin n. 50 g (kuivapaino) ilman entsyymejä, mutten ehkä ole enää niin superherkkä kuin joskus aikoinaan. Ehdottomasti jatkoon. Toisaalta miksiköhän edes epäilin tämän maistuvuutta? Voiko mikään kikherneistä tehty olla muuta kuin taivaallista?

Puhdistamon suklaa-riisiproteiini
 Oma proteiinijauhesuosikkini on edelleen (aina ja ikuisesti?) hamppuroteiini (tiedän, olen ehkä vähän outo) erityisesti kaurajogurttiin sekoitettuna ja pähkinöillä/siemenillä/ kuivatuilla marjoilla/banaanilastuilla kuorrutettuna, mutta tämä tuote tulee hyvänä kakkosena. Olin ensin vähän epäileväinen sen suhteen, että tässä ei ole mitään makeutusta, vaan riisiproteiinin sekaan on vain heitetty kaakaota ja hippunen suolaa. Pari kertaa maisteltuani totesin, että oikeastaan maku on kivempi kuin stevialla maustetuissa tuotteissa. Mulle maistuu toisaalta myös erittäin tumma suklaa ja kaakaonibsit, eli pidän kaakaon vahvasta mausta noin ylipäätään. Tästä tulee hyvä "proteiinikaakao" esimerkiksi mantelijuomaan sekoitettuna välipalaa tai ateriaa täydentämään. Toimii myös ihan ok kaurajogurtin seassa ja voisin kuvitella, että jos kaipaa enemmän makeutta, voisi makeutettu manteli-/pähkinäjuoma tai luonnostaan makeampi kaurajuoma olla hyvä pohja, johon sekoittaa. Jos joku nyt miettii, että pitääkö käyttää proteiinijauheita, niin ei toki, jos ruokavaliossa on hyvin muita proteiininlähteitä tai jos kuuluu niihin, jotka pärjäävät hyvin vähemmälläkin prodella. Itse en kuitenkaan pysy kunnolla kylläisenä vähäproteiinisella ruoalla. Siksi täydennän mielelläni mm. puuroaterioita tai hedelmävälipaloja jollakin proteiinipitoisella. Minulle kasviprodejauheet ovat käytännössä maitotuotteiden korvike.

Ihan ok

Violetti kiinankaali
Luulen, että tämä on jokin ÅTH:n tuote, jota ei välttämättä edes kuskata mantereelle. Pakko oli kokeilla, kun bongasin tämän S-marketin vihannesosastolla. Väri on vaan niin upea. Maullisesti vastaa tavallista kiinankaalia, joka on mun mielestä ihan okei, muttei mikään suursuosikki. Tästä saa joka tapauksessa aikaan todella näyttäviä salaatteja. Ainakin itse olin ylpeä lopputuloksesta, kun innostuin tekemään esteettisesti vähän kauniimpaa ruokaa 
 








                                                                Violetti bataatti
Liila on näköjään hitti mun ruokapöydässä just nyt. Olen yrittänyt kokeilla vähän uusia kasviksia ja juureksia saadakseni vaihtelua syömisiin ja erilaiset kauniit värit inspiroivat. Kun kaikki tavalliset bataatit olivat vähän liian suuria halutessani tehdä vain yhden pellin uunijuureksia, ostin kokeeksi liilan luomubataatin. Väri oli todella hieno, mutta pettymyksekseni liilat bataatit (tai ainakin tämä yksilö) ovat jauhoisempia ja vähemmän makeita kuin perinteinen oranssi. Rakastan tavllista oranssia bataattia, joten tämä oli vähän pettymys, vaikkei maussa sinänsä ollut mitään vikaa.


Pinkit perunat
Näitä saa vain kilon pusseissa, joten kotiin en ole viitsinyt ostaa, koska en saa sellaisia määriä perunaa kulumaan. Jouluna oli kuitenkin sopiva sauma kokeilla, kun en ollut yksin syömässä. Tehtiin uunijuureksia (peruna, persiljanjuuri, palsternakka, bataatti) tofun ja rosollin kaveriksi. Nämä olivat mielestäni oikeastaan enemmän liiloja kuin pinkkejä, mutta kivan värisiä kuitenkin. Koostumus oli aika jauhoinen. Itse tykkään enemmän kiinteistä perunoista, muttaa uunipotuissa jauhoinenkin menee. Erityisesti kuori oli herkullista, mutta kokonaisuutena silti ehkä vain ok, ei mikään suuri uusi herkku, jota pitää saada jatkuvasti. Lähinnä väri on se juttu näissäkin

Fazerin gluteeniton juuresleipä
Tässä on pohjana kauraa ja juureksina porkkanaa, perunaa ja ihan vähän punajuurta (3%) väriä antamassa. Pakkohan tätä oli saada maistaa, kun joululomalla Prisman hyllystä bongasin. Odotukset olivat korkealla, minkä vuoksi ehkä hiukan petyin, kun maistoin. Rakenne oli tosi littana, mikä vähän häiritsi (ok, ymmärrän, ettei gluteenitonta saa aina kuohkeaksi, mutta kyllä muut lepomot siinä silti onnistuvat usein paremmin kuin Fazer). Maultaan nämä olivat ihan ok. Kuvailisin yhdistelmäksi porkkanalettuja ja vähähiilihydraattista leipää, mikä on tavallaan ironista, koska kaupan VHH-leiväthän ovat/olivat melkein puhdasta gluteenia + vähän siemeniä. Mutta jollain oudolla tavalla nämä silti muistuttivat Minihiilaria ja vastaavia. Ihan syötäviä ja varmaan kivaa vaihtelua keliaakikon leipävalikoimaan, mutta itse en jää itkemään sen perään, ettei tätä saa Maarianhaminasta.

Risenta mandel & hasselnöt -mysli
Olin mukana risteilyllä Tukholmaan suklaamessuille viime lokakuussa. Kyseessä oli yhdelle työporukastamme eläkkeelle jäännelle lahjaksi annettu reissu. Voin sanoa, että mä en ole mikään messuihminen, joten kun oli mahdollisuus päästä loppupäiväksi Ikeaan shoppaamaan tuntitokulla messuilla pyörimisen sijaan, tartuin tilaisuuteen. Ja ei, Ikeakaan ei ole mun juttu, joten aika nopeasti poistuin sieltäkin (kun lopulta löysin ulos - Kungens kurvan Ikea on mieletön labyrintti!) ja hiippailin enemmän omien intressien parin, eli shoppaamaan vähän treenivaatteita ja ICA:n tutkimaan ruotsalaista elintarvikevalikoimaa. Mukaan tarttui mm. tämä auringonkukansiemenistä, tattarihiutaleista, manteleista, kurpitsansiemenistä, hasselpähkinöistä, gojimarjoista, maissihiutaleista ja quinoasta koostuva mysli. Odotin, että tämä olisi tosi hyvää, mutta eipä oikein yltänyt odotusten tasolle. Siis kyllähän tätäkin syö, mutta jotain kai kertoo se, että paketista on vieläkin pohjat jäljellä, vaikka ollaan puolessavälissä tammikuuta. Plussa sentään sille, että Ruotsissa Risentan tuotteet ovat paljon halvempia kuin meillä Ahvenanmaalla. Ei tullut turhaan rahaa haaskattua sentään. 

"Ei jatkoon"

Elovena Muru -kaurajauhis
Tätä mainostettiin syksyllä Pk-seudulla niin kovasti, että kuvittelin, että nyt on kyseessä vähintäänkin jokin nyhtikseen verrattava uusi herkullinen vegeproteiini. Ostin heti kotiin paketin, kun se rantautui meidän S-marketiin. Siskoni oli kyllä varoitellut, ettei ollut hänen makuunsa, mutta ajattelin, että mokomaa nirsoilua - kunnes maistoin itse. Siis miten jokin näin paljon pienjyrsijöiden pelleteiltä näyttävä (ja maistuva?) tuote on voinut päästä markkinoille? Todella mauton ja rakenteeltaan epämiellyttävä (tahmea - muistuttaa kokoon puristettua kauralesettä, mitä se pitkälle onkin). Ihan oikeastin kärsin syödessäni pari ekaa annosta tästä tekemääni tomaatti-"jauheliha"kastiketta. Viimeinen annos oli vähän parempi - joko olin ehtinyt tottua tai sitten pitkään tomaatissa lilluminen vähän paransi rakennetta. Mutta joka tapauksessa ei jatkoon. Kertokaa ihmeessä, jos joku teistä on maistanut tätä ja oikeasti tykännyt. Mun mielestä ei voi edes puhua samana päivänä kuin nyhtökaurasta.





 da Carla Durra & lila morotspasta
Ostin tätä samaisella reissulla Ruotsiin kuin Risentan mysliä. Ruotsissa on mielestäni tosi hyvä gluteeniton tarjonta muitakin kuin pelkkiä riisipohjaisia tuotteita - ja ihan kohtuulliseen hintaan. Olisin halunnut ostaa puolet ICA:n GF-hyllyn tuotteista, mutta hillitsin himoni ja valitisin tämän + 100 % täysjyväkaurapastan. Durra & lika morot oli väriltään aivan huikeaa (siis violettia) - harmi etten ottanut kuvaa - mutta rakenne ja maku jättivät toivomisen varaa. Jauhoista ja lievästi makeaa. En tykännyt yhtään. Siihen taitaa olla syynsä, että pasta tehdään yleensä vehnästä, vaikka on tietysti ihan hyviäkin gluteenittomia vaihtoehtoja olemassa. Annan silti tälle plussan siitä, että oli käytetty kekseliäästi harvinaisempia raaka-aineita. 100 % kaurapasta oli parempaa: sitä voisin melkein suositella.

Happy coco -kookosjogurtti
En suoraan sanoen ymmärrä, miksi kookosjogurttia hehkutetaan niin paljon. Olen kokeillut kerran tehdä omaa ja silloin luulin, että epäonnostuin valmistusprosessissa, koska käytin kevyempää kookosmaitoa tai koska maitohappobakteerikapseli, jolla fermentoin (Idoform A-biotic), ei ehkä ollut paras mahdollinen. Mutta maistettuani tätä kaupan versiota totesin, etten yksinkertaisesti vain pidä kookosjogurtista. Miten jostain niin ihanasta kuin kookos voi saada jogurttina niin mitäänsanomatonta tai jopa vastenmielistä? Jotenkin hapattaminen hävittää koko kookoksen täydellisen hiukan makean ominaismaun. Noh, toisaalta kookosjogurtti ei ole ravitsemuksellisesti mikään kovin huipputuote (ei täydennetty, ei juurikaan prodea), joten eipä tarvitse harmitella, että jotain tosi ravinteikasta jäisi makumieltymysten takia hyllylle. Itse näen tämän enemmän jälkkärinä kuin tavallisen jogurtin korvikkeena ja toki kookosjogurttia voi käyttää hyvän ruokavalion osana, jos siitä sattuu tykkäämään. Minä ilmeisesti en.


2 kommenttia:

  1. Haa, olin aikeissa ostaa tota Elovenan kauramurua kun sitä mainostettiin että "vihdoinkin proteiini joka maistuu kaikille" tms., noh, en nyt tiiä tahdonko sittenkään kokeilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;-D. Eihän sitä tiedä, vaikka sä olisit yksi niistä "kaikista", jotka sattuu tuosta tykkäämään. Mä en vaan edelleenkään käsitä, keitä siellä niiden makuraadissa on ollut tätä testaamassa, koska vaikkapa ihan tavallinen soijarouhekin on sata kertaa parempaa kuin tämä.

      Poista